Rajallinen mutta tärkeä joukko hyötyy
Biomateriaalien tutkimustuloksista hyötyvät ihan tavalliset ihmiset. Sovellukset eivät kuitenkaan ole jokaisen ihmisen käytettävissä, vaan tuloksista hyötyy rajallinen joukko ihmisiä.
– Tuo rajallinen joukko on kuitenkin sairaat, eli ne eniten apua tarvitsevat, Ville huomauttaa.
Villen tutkimuskohde on biohajoavat kuidut ja niiden käyttö. Biohajoavien kuitujen potentiaalista käyttöryhmää laajentaa se, että ne ovat mukailtavia.
– Kuituja voidaan käyttää esimerkiksi solukasvatukseen, missä ihmisen omista soluista kasvatetaan korvaavaa kudosta, Ville selostaa. Näin voidaan kasvattaa vaikkapa uutta ihoa onnettomuuksien uhreille.
Haaveissa vapaa tutkimus à la Pelle Peloton
Ville on ollut kiinnostunut lääketieteestä ja biologiasta jo pienestä pitäen. Oma ala löytyi kuitenkin kuin vahingossa.
– Ajauduin TTY:lle, ja parin vuoden opiskelun jälkeen huomasin, että täällähän tehdään biomateriaalien tutkimusta, Ville muistelee. Tällä hetkellä Ville tekeekin jo väitöskirjaansa biomateriaalitekniikasta.
Ville haaveilee varmasti monen muunkin tutkijan unelmasta: vapaasta, rajoittamattomasta tutkimuksesta.
– Sisäinen pellepelottomani pääsisi oikeuksiinsa, eikä kukaan muu määräisi tutkimuksen suuntaa kuin minä itse.
Saisiko olla metallinen vai biohajoava ruuvi?
Perinteisesti lääketieteellisissä operaatioissa, kuten luumurtumien korjauksissa, käytetään muun muassa metallisia ruuveja ja muita ”varaosia”.
– Kun näiden sijasta käytetään biohajoavista materiaaleista valmistettuja osia, potilaan parantuminen tehostuu eikä poistoleikkauksia tarvita, Ville tähdentää.
Tutkimuksessa kehitetään myös lääkeainetta vapauttavia implantteja, joissa lääkeaine voidaan kontrolloidusti vapauttaa vain haluttuun kohteeseen, esimerkiksi vain hoitoa tarvitsevaan kudokseen. Lääke voidaan luovuttaa tasaisesti, eikä potilaan tarvitse muistaa ottaa lääkettä tietyin väliajoin.
Tulevaisuudessa Ville haluaisi tutkia mahdollisuuksia rakentaa elinaihioita, joihin soluja siirtämällä olisi mahdollista rakentaa oikeita elimiä.
– Tämä vaatii vielä paljon tutkimusta kantasolupuoleltakin, joten tulevaisuutta, joka kuitenkin on jo aivan oven takana, odotellessa.